Koulunkäynti täällä Rivieralla on lähtenyt hyvin käyntiin. Pahin pelkomme tänne muuttaessamme oli juuri se, että miten tyttö sopeutuu uuteen kouluun vieraassa maassa, mutta onneksi kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin! Hänellä oli kuitenkin ranskan kielen pohjaa Suomesta suomalais-ranskalaisesta päiväkodista sekä ranskalaisesta au pairista, joten tämä on helpottanut hänen sopeutumistaan. Tyttömme aloitti 6-vuotiaana CP-luokalla syyskuussa, joka vastaa 1. luokkaa Suomessa. Mielenkiintoista on ollut seurata vierestä hänen koulunkäyntiään.

Normaali kouluviikko

Ensimmäinen ero Suomeen verrattuna on se, että kouluviikko on vain nelipäiväinen eli keskiviikko on vapaapäivä. Hienoa lasten kannalta, ettei kouluviikko ole niin pitkä vaan että välissä on ”väliviikonloppu”, mutta vanhemmille se voi asettaa haasteita, jos molemmat vanhemmat tekevät töitä. Ranskassa keskiviikot on tarkoitettu harrastuksia varten ja esimerkiksi kunnat järjestävät lapsille silloin kerhotoimintaa. Mieheni on toistaiseksi tehnyt keskiviikkoisin lyhyempää työpäivää ja iltapäivällä lähteneet tytön kanssa yhdessä uimarannalle. Tarkoituksena on ollut mahdollisimman pehmeä koulun aloitus, jolloin yksi ylimääräinen vapaapäivä tytölle on ollut enemmän kuin sopiva.

Koulu alkaa joka päivä klo 8.20-8.30, jolloin koulun portit aukeavat ja päättyy klo 16.15. Vaikka koulupäivä on pitkä, niin onneksi välissä on pitkä melkein kahden tunnin lounas-/leikkimistauko, joka katkaisee kivasti koulupäivän. Lapsen voi myös viedä 1-2 tuntia aikaisemmin koululle tarhaan ennen koulunpäivän alkamista ja vastaavasti hakea 1-2 tuntia koulun päättymisen jälkeen. Tämä helpottaa niitä vanhempia, jotka käyvät kauempana töissä.

Koulussa opiskellaan matematiikkaa, kirjoittamista ja lukemista ranskan kielellä, kansalaiskasvatusta, liikuntaa 2 kertaa viikossa, englantia sekä taidetta. Lisäksi tyttömme saa 1-2 kertaa viikossa yksityisopetusta koulun puolesta ranskan kieleen. Joka päivä tulee läksyjä, jotka teemme sitten aina yhdessä. Näin oppivat kaikki!

Kouluvälineet ja kommunikointi koulun ja kodin välillä

Ennen koulun aloitusta saimme pitkän listan tarvikkeista, jotka piti hankkia koulua varten ja jotkut jopa tuplana, jotta niitä voi tarvittaessa täydentää. Koulussa on käytössä perinteinen reissuvihko, johon lapset liimaavat kotia varten viestilappuja, Kids Care -applikaatio, jonka avulla voi viestiä puolin ja toisin ja ilmoittaa mm. poissaolot, sekä Whatsup-ryhmä vanhemmille, johon vain opettaja pystyy lähettämään viestejä. Läksylaput puolestaan liimataan memokirjaan omille viikonpäivilleen.

Jusqu’ici, tout va bien (toistaiseksi kaikki hyvin)

Koulu järjestää oppilaille aktiivisesti toimintaa: arpajaisia, urheilupäiviä, makuviikon ja muuta vastaavaa. Myös koulukuvaus ja hammastarkastus on koulun puolesta hoidettu nyt syksyllä, ihan niin kuin Suomessakin. Ensi viikolla alkaa uinti, joka jatkuu ensi vuoden puolelle. Itse kävin myös vanhempainillassa, jossa ymmärsin vain kaksi sanaa: vessan ja lavuaarin… Täytyy siis vähän skarpata! Onneksi sain kaiken informaation myös paperilla.

Näin vanhempien näkökulmasta olemme toistaiseksi olleet erittäin tyytyväisiä ranskalaiseen koulusysteemiin, vaikka sitä varoiteltiin liian jäykäksi ja kurinalaiseksi suomalaiseen verrattuna. Myös monacolaiset ystävämme arvioivat koulutuksen tason huonommaksi kuin Monacossa miettiessämme tytön koulua (Ranskan vai Monacon puolelle), mutta sekin huoli osoittautui turhaksi. Luokan opettaja on mukava, samoin koulun rehtori, ja mikä parasta, he puhuvat englantia! Mutta mikä tärkeintä, koulu sujuu hienosti ja tyttömme on saanut kavereita. Hänen luokallaan on sekä ranskalaisia mutta myös venäläisiä, portugalilaisia, englantilaisia, intialaisia ja aasialaisia lapsia.

Lomailua koulun välissä

Täällä koulusta lomaillaan useammin kuin Suomessa. Kahden viikon syysloma päättyi juuri ja seuraavaksi on kahden viikon joululoma. Ensi vuonna helmikuussa on puolestaan kahden viikon talviloma ja pääsiäisen ympärillä kahden viikon pääsiäisloma. Myös toukokuussa on muutaman päivän loma. Kesäloma alkaa vasta heinäkuun alussa ja koulu sen jälkeen syyskuun alussa. Jälleen kerran vanhemmat voisivat olla helisemässä koulujen lomaikoina, kun samalla pitäisi tehdä töitä, mutta onneksi silloinkin on järjestetty kerhotoimintaa lapsille. Meille taas se tarjoaa ylimääräisiä kertoja asustella Suomessa.

Tässä kuin huomioidaan vielä se, että keskiviikkoisin on vapaapäivä ja tietenkin kansalliset vapaapäivät, niin koulunkäynti vaikuttaa aika leppoiselta aikuisen näkökulmasta. Lapsille se tietenkin on erilaisempaa verrattuna päiväkotiin. Mutta näin on oikein hyvä. Yllättävän paljon he siellä koulussa saavat kuitenkin aikaiseksi.